Kytkekää tuuletin pois päältä - Hesari lataa täyslaidallisen paskaa tuoreessa artikkelissaan Moni on masentunut tietämättään - näitä oireita ei yleensä tunnisteta masennukseksi. Koska en ole enää aikoihin kokenut olevani masentunut, minulla on kosolti tarmoa kimpaantua tälläkin hetkellä masentuneiden puolesta.
Otsikon luettuani odotin mielenkiinnolla, mitä tuleman pitäisi. Itselleni muistui mieleen oma havaintoni siitä, kuinka yhdenillan juttuja harrastavat ihmiset vaikuttavat kärsivän piilevästä masennuksesta, jota he yrittävät häivyttää pönkittämällä horjuvaa itsetuntoaan.
Kärsitkö epämääräisistä kivuista? Nukutko huonosti? Ahmitko lohturuokaa tai oletko menettänyt ruokahalusi kokonaan? Oletko tullut ajatelleeksi, että saatat potea masennusta?
Kurtistan otsaani luettuani jutun ensimmäisen kappaleen. Eikö artikkelissa pitänyt olla asiaa oireista, joita ei yleensä tunnisteta masennukseksi? Uniongelmat ja syömishäiriöt ovat masennuksen kliseisimpiä oireita, ja epämääräiset kivutkin ovat käsittääkseni laajalti tunnettu oire.
"Ihminen voi elää kuukausia masennusoireiden kanssa tiedostamatta, että hän on masentunut. Jotkut potilaistani ovat olleet yllättyneitä ja melkein sokissa, kun olen kertonut heidän oireidensa todellisen syyn", sanoo brittiläinen psykologi Angel Adams The Guardian-lehdessä.
Ihminen, jolle masennusdiagnoosi on shokki, ei todellakaan ole masentunut. Masennus vaikuttaa ajattelun ytimeen ja sitä kautta aivan koko elämään. Melko mielenkiintoinen on myös seuraava lainaus psykologi Adamsilta:
"Monet masentuneet käyvät töissä ja elävät arkeaan kuin ennenkin."
Onko masennus oikea termi tällaisten ihmisten tuntemuksien kohdalla? Mielestäni olisi ollut asiallista tähdentää artikkelissa, että kyse on korkeintaan ns. lievästä masennuksesta, joka eroaa monin tavoin vaikea-asteisemmista diagnoositovereistaan. Jos ihminen kyseenalaistaa koko elämänsä merkityksen ja olemassaolonsa mielekkyyden, miksi hän jaksaisi käydä töissä? Miksi ja minkä tähden olivat kysymyksiä, joita ainakin itse esitin itselleni jatkuvasti ollessani masentunut.
Todella vaarallisille vesille lähdetään, kun niputetaan kipu psyykkiseksi oireeksi. Niin masentuneilla kuin terveilläkin ihmisillä voi olla fyysisiä vaivoja, joille ei löydy helppoa, yleisimmissä testeissä esille tulevaa selitystä. Tällaiset karmaisevat lausunnot heikentävät mm. kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivien asemaa, sekä saattavat johtaa esimerkiksi syövän havaitsemiseen vasta myöhäisessä vaiheessa. On aivan järkyttävän vastuuntunnotonta väittää, että kipu olisi suureksi osaksi psyykkinen ilmiö! (Toki joku voisi luokitella kaikki aivokemialliset tapahtumat psyykkisiksi ilmiöiksi, joten siinä mielessä väittämä on tosi.) Tällaisilla pöyristyttävillä lausunnoilla saadaan lisää mieleltään terveitä, fyysisesti sairaita ihmisiä mielenterveystoimistojen asiakkaiksi - ja pillerien uusiksi popsijoiksi.
Helsingin Sanomissa listataan myös alakulo, ärtyneisyys ja ilottomuus mahdollisiksi masennuksen merkeiksi. No shit, Sherlock! Huono muisti, uupumus, unettomuus, vähäinen tai kadonnut kiinnostus seksiin sekä kyvyttömyys tehdä päätöksiä ovat niin ikään klassisia, hyvin tunnettuja masennuksen oireita. Missä viipyvät ne otsikossa luvatut oireet, joita ei yleensä tunnisteta masennukseksi?
Jotkut masentuneet saattavat sortua niin sanottuun lohtusyömiseen ja ahmia liikaa. Useimmiten masentunut kuitenkin menettää ruokahalunsa.
Ylläoleva väittämä on yksiselitteisesti potaskaa. Epätyypillisessä masennuksessa nimenomaan syödään liikaa - ja epätyypillinen masennus on masennuksen yleisin muoto.
Kaiken kaikkiaan Helsingin Sanomien artikkelista paistaa läpi, ettei kansan hyvinvoinnin parantaminen ole ollut motivaationa tekstin julkaisuun. Vaikuttaa siltä, että jutun tarkoituksena on saada helposti johdateltavissa olevia ihmisiä etsimään vaivoihinsa selitystä tekaistusta masennusdiagnoosista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti