Depressio ja defenssit (osa 1)

Defenssit eli minän puolustuskeinot ovat mekanismeja, joilla ihminen suojaa sisintään. Defenssit vääristelevät, suodattavat tai jopa torjuvat mielenrauhaa, itsetuntoa ja identiteettia uhkaavia tekijöitä. Psyykkisesti tasapainoisillakin ihmisillä on defenssejä, ja vaikken asiantuntija olekaan, olettaisin heidän käyttävän kehittyneempiä ja toimivampia defenssejä kuin mielenterveydellisistä häiriöistä kärsivät. Vaikka psyyke yrittää defenssejä käyttämällä edistää ja ylläpitää toimintakykyään, voi huonosti valitun, liian primitiivisen tai liian voimakkaan defenssin vaikutus olla kuitenkin päinvastainen. Tiede -lehden artikkelissa kuvaillaan defenssejä osuvasti: "Defenssit ovat kuin mielen laastareita. Lyhytaikaisesti käytetty laastari suojaa, mutta jos sidosta pitää liian kauan, se kerää likaa ja tulehdusvaara kasvaa."

Kirjoitan tätä tekstiä, koska aloin pähkäillä, mitkä defenssit kuuluvat masentuneiden arsenaaliin. Entä mitä niistä olen itse käyttänyt? Seuraava on omaa pohdintaani, eli en välttämättä osu nappiin aprikoidessani masentuneiden yleisimmin käyttämiä defenssejä.

KIELTÄMINEN

- En usko tämän defenssin liittyvän erityisen kiinteästi masennukseen, mutta reaktio on mahdollinen varsinkin hoitosuhteen alkaessa, jolloin sairastunut ei välttämättä usko olevansa masentunut tai tarvitsevansa hoitoa. Kieltämistä voi varmaankin ilmetä myös, jos masentunut joutuu osastolle ("en minä ole mikään hullu").

HUUMORI

- Vaikka masentuneen aatteet liikkuvat usein tummissa vesissä, voi masentunut käyttää huumoria defenssinään eritoten sosiaalisissa tilanteissa. Itsekin saatan puhua 'pöpiyspillereiden' popsimisesta tai 'hulluuslekurilla' käymisestä. Kuvaillessani lääkärille pahimpia aallonpohjiani taisin mainita olevani välillä niin alamaissa, että olen tosissani harkinnut vuoteeseeni virtsaamista koska en ole jaksanut liikahtaa (mikä on kyllä totta). Masentuneen ystäväni seurassa hirtehishuumori on tullut tutuksi, kun mietimme räiskyviä tapoja päästä hengestämme tai hassuimpia pieniä asioita, jotka piristävät. Kerran googlettelin tosimielellä kivuttominta tapaa tehdä itsemurha. Eräässä aihetta ruotivassa viestiketjussa joku oli letkauttanut vanhan kaskun: "Hirttäytyminen aiheuttaa riippuvuutta." Purskahdin hillittömään nauruun ja hihittelin vedet silmissä puoli tuntia.

INTROJEKTIO eli sisäistäminen

- Kuten linkin takaa paljastuvassa selityksessä kerrotaan, introjektiot ovat ehkä enemmänkin masennukselle herkistäviä tai masennusta ruokkivia defenssejä kuin defenssejä masennuksesta selviämiseksi. Linkittämäni sivuston mukaan introjektio voi ilmetä esimerkiksi kokemuksena siitä, että läheisen kuollessa osa itseäkin kuolee. Oletettavasti parisuhteen päättyminen voi vaikuttaa samankaltaisesti, jos henkilö on parisuhteessa ollessaan sisäistänyt toisen osapuolen osaksi itseään.

Arvelisin, että introjektio voi olla mekanismi, jolla masennus "tarttuu" ihmisestä toiseen. Masentuneen läheinen saattaa samaistua liikaa masentuneeseen ja alkaa sisäistää tämän tunteita ja kokemuksia. Yhdistettynä läheisen sairastumisen aiheuttamaan huoleen ja stressiin alkaa masentuneen tukija itsekin olla avun tarpeessa.

AUTISTINEN FANTASIA eli ylenpalttinen unelmointi

- En tiedä, missä kulkee autistisen fantasian ja mielikuvituksekkaan haaveilun raja. Veikkaan kuitenkin omien mielikuvitusrakennelmieni lipsahtaneen ainakin teini-iässä autistisen fantasian puolelle. Tätä on kuitenkin vaikea arvioida, sillä olen aina elänyt puoliksi mielikuvitusmaailmoissa - tosin olen useat niistä jalostanut paperille (tai siis kovalevylle), mikä ilmeisesti kertoisi siitä että kyseessä ei ole autistinen fantasia. Tosin fiktiivisissä maailmoissani tapahtuu paljon kaikenlaista, jota en lisää kirjallisiin sepustuksiin.

Autistista fantasiaa tai ei, eskapismi on vakioase taistelussa masennusta vastaan. Monet masentuneet eivät jaksa tehdä juuri muuta kuin tapittaa sarjoja tai seikkailla videopeleissä. Lievemmin masentuneet jaksavat ehkä jopa käydä kirjastossa lainaamassa pääsylippuja muiden ihmisten päiden sisään. Videopelit tarjoavat mahdollisuuden olla joku muu, joku joka ei ole masentunut, joku vahva ja rohkea selviytyjäyksilö. Elokuvissa elämä näyttäytyy jonain muuna kuin nyhjöttämisenä vuokratussa betonilokerossa. Eskapistiset aktiviteetit tarjoavat mielelle siinä määrin tekemistä, että masentavat ajatukset kaikkoavat hetkeksi.

SIIRTÄMINEN

- Tähän on syyllistynyt arviolta 100% maailman aikuisväestöstä. Masentunut saattaa tahtomattaan, vahingossa purkaa pahaa oloaan muihin ihmisiin, yleensä kaikkein läheisimpiin - tosin tämä taitaa olla arjen realiteetti muillakin kuin masentuneilla. Näkisin, että itsensä vahingoittamisessa on myös kyse siirtämisestä, kun aggressio kohdistetaankin itseen. Itse noudatin erittäin tyypillistä siirtämisdefenssiä, kun koulukiusatuksi jouduttuani aloin viillellä. Uskonkin siirtämisen olevan sangen yleinen defenssi masentuneilla.

TAANTUMINEN eli regressio

- Tiedä sitten luokiteltaisiinko tämä taantumiseksi psykologisessa mielessä, mutta itselläni on paljon omituisia, lapsekkaita tapoja, joita noudatan yksinollessani. Puhun itsestäni usein kolmannessa persoonassa, enkä sano 'vatsani on kipeä' vaan 'masu pipi' (sisäisessä puheessani siis). Lallattelen itsekseni, selostan tekemisiäni kuten lapset yleensä ja pidän lapsekkaita ääniä, esimerkiksi hoen "mäm-mäm-mää" tai muuta yhtä järjetöntä. Innostun hirveästi saippuakuplista, naamiaisista, hulavanteista ja sensellaisesta. Sovittelen toisinaan peittoja ja huiveja ylleni "vaatteiksi" ynnä muuta vastaavaa. Pari päivää sitten harkitsin vakavissani ostavani erään lelun! Käyttäydyn joskus tällä tavalla myös erään masentuneen ystäväni seurassa - hänellä on samoja "oireita".

Ylläkuvailemani käytös on vielä oudompaa kun mietin, että etenkin esi- ja varhaisteininä olin jokseenkin pikkuvanha, en pidä lapsista, ja nykyisin olen kiinnostunut "tyttömäisistä" lapsellisista asioista, kun taas lapsena olin pikemminkin poikatyttö.

Yksi taantumisen muoto on yliluonnollinen ajattelu. Esimerkiksi uskontoon tai magiaan turvautuminen menevät siis taantumisen piikkiin. Tiedänkin masentuneita, jotka ovat olleet kiinnostuneita esimerkiksi wiccalaisuudesta. Myös itse olen erityisen innokas esimerkiksi tekemään juhannustaikoja, tulkitsemaan unia ja tinaamaan uutenavuotena. Monesti ollessani masentunut olen tutkinut astrologiaa toivoen löytäväni viitteitä suotuisista transiiteista.

Mikäli psykoanalyysiin on uskomista, ihminen taantuu sille psykoseksuaalisen kehityksen tasolle, jolle on fiksoitunut. Tällöin esimerkiksi lohtusyöminen - tai -juominen - jota masentuneetkin usein harjoittavat, voitaisiin tulkita taantumiseksi oraaliselle tasolle.