Kirjoitan aiheesta, koska masennus ja köyhyys / tuilla eläminen liittyvät läheisesti toisiinsa. Diagnosoidusti masentuneet elävät usein sairaspäivärahoilla tai työkyvyttömyyseläkkeellä, ja masentuneet jotka eivät jaksa hakea apua taas työttömille tarkoitetuilla tuilla tai sosiaalitoimiston avustuksella. Omien havaintojeni mukaan työttömyys- ja sosiaalituilla sairastaminen on sangen yleistä, jolloin masentuneet näkyvät tilastoissa virheellisesti työttöminä työnhakijoina. Se työtön puolituttusi, joka ei vaikuta yhtään kiinnostuneelta työnhausta, saattaa todellisuudessa olla vaikeasti masentunut, vaikkei hän sitä sinulle mainostakaan. (Eikä ole jaksanut taistella itseään terveydenhuollon piiriin.)
Käsittämättömän monella hyväosaisella (tässä yhteydessä työkykyisellä, jolla on työpaikka) tuntuu olevan merkillinen uskomus, että tukien varassa eläminen on yhtä ruusuilla tanssimista, ja että suurin osa työttömistä on omahyväisiä vetelehtijöitä, jotka häikäilemättömästi elevät herroiksi muiden piikkiin. Internet on pullollaan katkeraa jupinaa siitä, kuinka työnteko ei kannata, koska 'vapaaherraksi' heittäytymällä elää makeammin.
Jos tukien varassa eläminen on mielestäsi yhtä luksusta, niin jättäydy ihmeessä työttömäksi!
Pieni varoituksen sana vain: tukia et todellakaan tule saamaan senttiäkään yli tarpeidesi, ja aukko cv:ssäsi pistää ikävästi työnantajan silmään sitten, kun olet kyllästynyt pikanuudeleihin, etkä kehtaisi enää kulkea rikkinäisissä kengissä. Vaikka olisitkin sosiaalitoimiston asiakas, siellä korvataan vain reseptilääkkeet, joten vitamiinivalmisteet, kylmägeelit, bepanthenit, antihistamiinit, päänsärkyvalmisteet, rakkolaastarit ja flunssaa tai vatsatautia helpottavat tuotteet jäävät apteekin hyllylle. Saat katsella Facebookista kuvia kavereidesi hauskanpidosta konserteissa, kylpylöissä ja ruotsinlaivalla, joihin sinulla ei ollut varaa mennä mukaan vaikka kutsuttiinkin. Kuuntelet tuttaviesi mainintoja siitä kuinka he kävivät hierojalla, kampaajalla, ravintolassa tai teatterissa. Kyllähän sinäkin periaatteessa voit nauttia yhdestä mainitusta asiasta kerran kuukaudessa, jos sitten vastaavasti et käy kuukauteen edes siinä kaupungin halvimmassa uimahallissa kuntoilemassa ja ohitat ruokakaupassa kaloreita sisältämättömät turhakkeet, kuten hedelmät ja vihannekset kylmästi.
Nuorena köyhäileminen on vielä mukiinmenevää; ikätovereista ja todennäköisesti siis lähipiiristä löytyy kosolti opiskelijoita, pätkätyöläisiä, puolipäiväisiä sekä omaa alaansa pähkäileviä välivuoden pitäjiä, eivätkä paikkansa työelämässä löytäneetkään ole vielä usein ehtineet edetä urallaan ja kasvattaa näin palkkapussiaan. Vanhemmiten saattaa kuitenkin olla noloa antaa halaus äitienpäivälahjaksi, kun sisko antaa lahjakortin kosmetologille ja velikin jotakin, jonka hinnalla eläisit pari viikkoa. Puhumattakaan perheen ulkopuolisista kekkereistä, joihin pitäisi lahjan lisäksi keksiä jotakin säädyllistä päällepantavaakin! Nuorena myöskään taloudellisen avustuksen vastaanottaminen perheeltä ei tunnu häpeälliseltä, ja reikäiset vaatteetkin menettelevät pukineina. OPM on itsestäänselvyys pippaloissa, waretusta ei karsasteta eivätkä vieraat ylläty vaikkei huushollista löytyisikään wc:n raikastinta, laastareita tai kenkälusikkaa.
Parisuhdemarkkinoilla työttömyys se vasta valttia onkin. Kukapa ei haluaisi kumppania jolle ainoa budjettiin sopiva treffiaktiviteetti on kävelylenkki ja jonka uusimmat alushousut ovat pyörineet kuvioissa jo viime vuosituhannella?
Uskon, että hyvin harvat käyttävät yhteiskunnan tarjoamia tukia väärin - moni tuskin haluaa sinnitellä pikkulanteilla alisuoriutumisen varjon häilyessä yllään. Toki löytyy esimerkiksi pimeiden töiden puurtajia, jotka nostavat suruttua tukia ja perustelevat toimintaansa kannustinloukulla (joka kieltämättä on melkoinen ongelma). Sitten löytyy näitä, jotka ylpeilevät vapaaehtoisella työttömyydellään - mutta tässä on juju. Luulenpa, että monet työttömyydellään 'leveilevät' itseasiassa vain puolustautuvat halveksuntaa vastaan. Monet heistä ovat ehkä vuosikausia yrittäneet päästä toimivaksi osaksi yhteiskuntaa, pettyneet, turhautuneet ja katkeroituneet - ja ottaneet käyttöön järkeistämiseksi kutsuttavan defenssin. Eräskin tuntemani entinen 'ylpeä työtön' tunnusti työelämään päästyään, että yritti vain häivyttää työttömyyden aiheuttamaa epäonnistumisen tunnetta uskottelemalla itselleen ja muille, että on tyytyväinen tilanteeseensa.
Tulonsiirroilla elävien kadehtiminen on yhtä loppuunmietittyä kuin syöpäpotilaan kadehtiminen laihtumisesta tai pakkoprostituoidun kadehtiminen vilkkaasta seksielämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti