DEPS- ja BDI-testit

Olen vuosien varrella joutunut rastittelemaan jos jonkinmoisia mielialakaavakkeita, ja useaan otteeseen. Niistä pari tunnetuinta taitavat olla yleisesti käytetyt DEPS- ja BDI -testit, jotka alan muistaa jo ulkoa (no en sentään aivan). Niissä on kuitenkin mielestäni huomattavia puutteita.

DEPS -seula löytyy esimerkiksi täältä

BDI -kysely taas ainakin täältä

DEPS -seulassa ensimmäinen kysymys on idioottimainen: siinä oletetaan, että masentunut kärsii aina unettomuudesta eikä hypersomnisista oireista. Tämä on samaa sarjaa sen kuvitelman kanssa, että masentuneet aina laihtuvat eivätkä liho. Nämä masennuksen harvinaisempiin muotoihin perustuvat olettamukset ilmenevät myös BDI -testin kohdissa 16, 18 ja 19. Painonmuutoksia koskevassa kohdassa voi vastata vain pysyneensä samanpainoisena tai laihtuneensa. Naurettavaa. Lihominen ja liikaunisuus ovat epätyypillisen masennuksen oireita - ja nimestään huolimatta 'epätyypillinen' masennus on kaikkein yleisin. Olisi siis perusteltua muuttaa surkeita vastausvaihtoehtoja kuvaamaan paremmin tilastollisesti yleisempiä oireita. Aion myöhemmin blogata masennuksesta ja painonmuutoksista oman julkaisunsa verran.

BDI -testissä kohdat 5 ja 6 ovat hyvin hämmentäviä. Kohdan 5 ensimmäinen vastausvaihtoehto on "en tunne erityisemmin syyllisyyttä". Syyllisyyttä? Mielestäni tämä ensimmäinen kummalliselta tuntuva vastausvaihtoehto ohjaa myös seuraavien vastausvaihtoehtojen tulkintaa, jolloin nekin alkavat tuntua hiukan oudoilta. Vai olenko ainoa, joka ajattelee näin? Kohta 6 taas on mielestäni ääliömäinen - tuntuu siltä, kuin kysymys olisi suunnattu yksinomaan uskovaisille. Kyllä minäkin tiedän tunteen siitä, kuinka ei koe ansaitsevansa mitään hyvää, mutta 'rankaiseminen' tuo mielestäni vastausvaihtoehtoihin vääjäämättömän jumalaapelkääväisen vivahteen. Ateisteille kysymys on mielestäni hyvin etäännyttävä. "Uskon, että kohtalo rankaisee minua" - mitä hitsinpimpulaa oikeasti?

Kohdan 10 vastausvaihtoehdoissa ei ole mielestäni sinänsä vikaa, mutta onko itkemisen määrä perusteltu mittari masentuneisuudelle? Jotkut ihmiset ovat fyysisesti alttiimpia itkemään kuin toiset, lisäksi esimerkiksi e-pillerit ja lääkkeet vaikuttavat itkuherkkyyteen. Toiset eivät itke koskaan. Kohdassa 14 mennään mielestäni jälleen pusikkoon vastausvaihtoehtojen kanssa. Ensimmäinen vastausvaihto on "mielestäni ulkonäköni ei ole muuttunut". Mitä jos henkilö ei ole masentunut, mutta hänen ulkonäkönsä on kuitenkin kiistattomasti muuttunut huonompaan suuntaan? Silloin hän todennäköisesti vastaisi kolmannen vaihtoehdon, "minusta tuntuu, että ulkonäköni on muuttunut pysyvästi niin, etten näytä miellyttävältä." Tällöin hän vaikuttaisi todellista masentuneemmalta. Myös kohta 21 on mielestäni kehno. Etenkin lievässä masennuksessa seksuaalinen halukkuus, tai ainakin aktiivisuus ja riskinotto, helposti jopa lisääntyvät. Lisäksi 'kiinnostusta' voi mielestäni olla ilman halukkuutta - jos seksi kyllä pyörii mielessä ja etäisesti houkuttelee, mutta jaksaminen ja aktiivisuus seksin tavoittelun tai itse seksin suhteen on lopahtanut.

DBI -testistä on mainittava plussana kysymysten puuttuminen, jolloin epäselvä kysymyksenasettelu ei ainakaan pääse vaikuttamaan vastauksiin.

Tiedän että monet mainitsemani seikat ovat lillukoiden varsiin takertumista, mutta näin vakavan asian kuin masennuksen ollessa kyseessä sitä toivoisi, että testit olisivat luotettavia, ja huomatessa niissä epäloogisuuksia usko niihin karisee.