Köyhyys ja siihen liittyvät tekijät herkistävät masennukselle, mutta tässä kirjoituksessa aion kertoa siitä, kuinka köyhyys seuraa masennusta. Puhun nyt "keskivaikeista" ja "vakavista" masennustapauksista.
Työkyvyn menetyksen vaikutukset henkilön taloudelle ovat ilmeiset. Vaikka masentunut pääsisi oikealle sairaseläkkeelle tai ansiosidonnaiselle, ovat rahavarat silti palkkatöihin nähden heikentyneet. Ikävä kyllä monet nuorina masentuneet eivät ole edes koskaan päässeet työelämään kiinni, ja putoavat sosiaalitukien varaan.
Masentuneelta on mielestäni suuri saavutus ponnistella itsensä edes jonkinmoisen tuen piiriin. Sosiaalitoimiston ja KELAn vaatimien lippusten toimitus ja lappusten täyttely saattavat olla masentuneelle ylivoimainen suoritus. Monet jäävätkin sairastamaan omien säästöjen, vanhempien tai puolison avustuksen tai vaikkapa opintotuen varaan (niin kauan kuin sitä heruu vaikkei opintopisteitä kerrykään). Nämä masentuneet tavallaan 'hukkuvat' yhteiskunnalta ja pulpahtavat näkyville vasta siinä vaiheessa, kun taloudellinen ja psyykkinenkin hätä on todella akuutti.
Masennuksen hoitaminen vie rahaa. Esimerkiksi sopivaa psykoterapeuttia etsittäessä kokeilukäynnit joutuu kustantamaan itse. Mikäli ei tule otetuksi tosissaan julkisella puolella, tai mikäli hoitoonpääsyssä kestäisi aivan liian kauan, voi joutua turvautumaan yksityisiin terveydenhuollon palveluihin. Muut kuin sosiaalitoimiston asiakkaat joutuvat kustantamaan itse myös käynnit terveyskeskuksessa sekä kaikki lääkkeensä, vaikka niistä lohkeaakin kelakorvaus pois. Kaikki joutuvat itse kustantamaan myös esimerkiksi omegahapponsa ja D-vitamiininsa, joiden on todettu torjuvan masennusta. Jos masennuslääkkeet närästävät, joutuu ostamaan vielä vatsaa rauhoittavia tuotteita siihen päälle (näin esimerkkinä muista kuluista, joita ei heti tule ajatelleeksi). Masennus lisää myös alttiutta sairastua fyysisesti, jolloin terveydenhuolto- ja lääkekulut kasvavat entisestään.
Masennuksesta kärsivien päätöksentekokyky on tunnetusti madaltunut, ja varallisuuden hallinta voi olla ongelmallista. Kun mikään ei tunnu miltään eikä sairastunut saa tyydytystä tai mielihyvää juuri mistään, pienikin valopilkahdus tuntuu vastustamattomalta houkutukselta, olipa se sitten illallinen ravintolassa, herkkuja, nettishoppailua tai baarikierros. Vaarana on myös pikavippeihin sortuminen. Masentuneelle kehittyy helposti riippuvuuksia niihin harvoihin asioihin joista mielihyvää heruu, ja riippuvuudet tietysti syövät masentuneen tiliä entisestään. Koska masentunut ei välttämättä halua olla elossa enää huomenna tai viikon päästä, miksi hän vaivautuisi kauppaan raahauduttuaan syynäämään senttejä?
Lisämenoja masentuneille voi kertyä muita herkemmin myös esimerkiksi muistutusmaksuista. Kun makaa sängynpohjalla kuolemaa miettien, ei puhelinlaskun maksaminen tai kirjaston kirjojen palauttaminen tunnu lainkaan merkitykselliseltä. Oman fyysisen terveyden laiminlyönti voi johtaa myös fyysisistä sairauksista johtuviin kulunkeihin. Ainakin omistusasunnoissa liian myöhäinen ongelmiin puuttuminen voi aiheuttaa huomattavasti suurempia kuluja, kuin mitä ongelmaan puuttumisesta alkuvaiheessa olisi seurannut.
Köyhyydestä aiheutuu lisää masennusta, kun sairastunut joutuu stressaamaan ja pohtimaan toimeentuloaan. Lisäksi taloudellinen niukkuus rajoittaa sosiaalista elämää ja terveydenhuollon palvelujen käyttöä, joten se altistaa myös sosiaaliselle syrjäytymiselle ja heikentyneelle fyysiselle terveydelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti